Äiti, ethän kärsi raudanpuutteesta?
Olen kirjoittanut raudanpuutteesta viime aikoina paljon, sillä pian alkaa Terveysvastaanoton Rauta ylös! -verkkokurssi. Koska verkkokurssilla käsitellään rajatusti raudanpuutetta nimenomaan äideillä, keräsin aiheen tärkeimmät pointit tähän kirjoitukseen.
Äidin raudanpuute koskee monia – ole valpas!
Raudanpuute on liian yleinen, liian tunnistamaton ja liian hoitamaton ongelma ympäri maailmaa, myös Suomessa. Naiset saavat tutkimuksen mukaan meilläkin liian vähän rautaa ravinnosta raudantarpeeseen nähden. Raudantarve lisääntyy raskauden ja imetyksen aikana, joten raudanpuute on odotusaikana erittäin yleinen. Riskiryhmään kuuluvat erityisesti myös vastasynnyttäneet äidit.
Itseasiassa vain pienellä osalla synnytysikäisistä naisista varastoraudan määrä on riittävä. Siis vain pienellä osalla naisista tilanne on sellainen, että varastorautaa on riittävästi raskausaikaa, synnytystä ja imetystä varten. Verikokeissa varastoraudan tasoa mittaa ferritiini.
Raudan tarve raskausaikana lisääntyy, koska äidin verimäärä lisääntyy, syntyy istukka ja syntyy sikiö. Onneksi raudan imeytyminen tehostuu raskausaikana jopa 10 –kertaiseksi. Tämä on kehon oma korjausmekanismi. Se ei kuitenkaan enimmäkseen riitä turvaamaan lisääntynyttä raudantarvetta. Ruokavalion sisältämä rautamäärä on liian vähäinen, kun raudantarve raskaudessa on lisääntynyt huomattavasti.
Mikä on normaali raudantarve odottavalle äidille?
Nainen tarvitsee rautaa noin 2 mg vuorokaudessa. Raskausaikana raudantarve kasvaa siten, että äiti tarvitsee vähintään 2.5 mg rautaa vuorokaudessa, mutta tarve voi kasvaa jopa 6-8 mg:aan vuorokaudessa.
Keho käyttää tässä tilanteessa maksimaalisesti ravinnon raudan hyväkseen, mikä on tietysti hyvä raudansaannin kannalta. Myös rautavarastot otetaan kuitenkin käyttöön silloin, kun ravinnosta saadun raudan määrä ei riitä. Oman raudan saantisi voit arvioida Finelin eli elintarvikkeiden kansallisen koostumustietopankin avulla, jonka kautta saat laskettua arvion ruokavaliosi sisältämästä raudasta.
Syö rautapitoista ravintoa
Raudan saannin takaamiseksi on tärkeää syödä rautapitoista ravintoa, mutta hyvin usein se ei yksin kuitenkaan riitä. Ravinnon rautapitoisuuden lisäksi on hyvä ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat.
Lihatuotteista rauta imeytyy paremmin kuin kasvisruuista. Lihan nauttiminen kasvisten kanssa yhtä aikaa parantaa kuitenkin kasvisten raudan imeytymistä. Kahvin, teen, maitotaloustuotteiden nauttiminen siirretään ajallisesti mahdollisimman kauaksi rautapitoisen ravinnon ja/tai rautavalmisteen nauttimisesta, koska ne häiritsevät raudan imeytymistä. Täysjyvätuotteet sisältävät rautaa, mutta ne sisältävät myös fytaatteja, jotka haittaavat raudan imeytymistä. Täysjyvätuotteiden, kuten puuron, kanssa voi ottaa vaikkapa marjoja, jotka sisältävät C-vitamiinia, joka taas parantaa raudan imeytymistä. Huolehdi, että ruokavaliosi sisältää enemmän raudan imeytymistä edistäviä tekijöitä kuin imeytymistä estäviä ravintoaineita.
Länsimaissa suositellaan lisäksi ennaltaehkäisevästi rautahoitoa 20. raskausviikosta lähtien. Suositeltava rautamäärä vaihtelee 60-100 mg vuorokaudessa. Kun raudanpuute on todettu verikokeella (S-ferrit tai P- ferrit), rauta-annostus on suurempi, se voi olla jopa 200 mg tai 300 mg päivässä tai tarvittaessa rautatiputus. Rauta imeytyy huonosti ja vähän kerrallaan, joten suun kautta otettavat rauta-annokset otetaan esimerkiksi heti herättyä ja aterioiden välissä.
Levottomat jalat on yleinen oire – näin hoidat sitä
Raudanpuutteeseen liittyy lähes aina levottomat jalat. Raskauden aikana se onkin yleinen oire äideillä, joilla on raudanpuutetta. Oireet pahenevat usein raskauden edetessä. Voit vähentää oireita näin:
- vältä alkoholin ja tupakan lisäksi kahvia
- liiku säännöllisesti
- kävely, jalkojen venyttely ja hieronta auttavat
- koita erilaisia rentoutumistekniikoita
- lämpöhoidot, lämmin kylpy ennen nukkumaanmenoa
- infrapunavalo
JOS ferritiini on alle 75 ug/l:
- rautavalmiste 100-200 mg vuorokaudessa voi olla tarpeen
- C-vitamiinia (katso ohjeistus tuotteesta)
- Foolihappoa 0,4-1 mg vuorokaudessa
- Magnesiumia (katso ohjeistus tuotteesta)
- D-vitamiinia (katso ohjeistus tuotteesta)
- E-vitamiinia (katso ohjeistus tuotteesta)
VAIKEASSA TILANTEESSA – eli kun ferritiini alle 30 ug/l
- Voidaan harkita rautainfuusiota (erikoissairaanhoidossa)
- Magnesiumista voi olla hyötyä suun kautta otettuna tai suoneen annettuna
Vinkkejä äideille
Raskausaikana kannattaa kiinnittää huomiota rautatasapainoon ja raudanpuutteeseen, sillä raskausajan raudanpuute voidaan hoitaa ja välttää pitkäaikaisempia ongelmia ja oireita. Tässä auttavat laboratoriokokeet, monipuolinen ravitsemus, rautalisä ja tarvittaessa suonensisäinen lääkitys.
Raudanpuutetta mitataan ferritiinistä (S-ferrit tai P-ferrit), ei hemoglobiinista. os ferritiini on alle 20 ug/l, luuytimesi ei tuota rautaa. Tällöin sinulla ei ole riittäviä rautavarastoja. Jos ferritiini on alle 30 ug/l, sinulla on vähäiset tai olemattomat rautavarastot ja kärsit raudanpuutteesta (raja-arvot vaihtelevat eri lähteissä). Ferritiiniarvot ovat yksilöllisiä, joten jokaisen naisen tulisi tietää oma ferritiinitasonsa raskauden aikana sekä muutoinkin. Tällöin normaaliarvoa voidaan verrata raudanpuutteessa pudonneeseen arvoon helpommin.
Selvitä aina joka tapauksessa raudanpuutteen syy. Esimerkiksi keliakia aiheuttaa myös raudanpuutetta. Kun tiedät raudanpuutteen syyn, voit myös jatkossa paremmin hoitaa terveyttäsi.
Lisätietoa raudanpuutteesta ja rautataseesta saat esimerkiksi liittymällä Terveysvastaanoton sähköpostilistalle alla. Listalle liittyessäsi saat pääsyn esimerkiksi sivuston raudanpuutetta käsitteleviin asiantuntijapodcasteihin.
Tutkittua tietoa terveydestä biokemian, fysiologian ja mikrobiologian näkökulmasta.
LÄHTEITÄ
Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietopankki. Helsinki: Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö. http://www. fineli.fi
Lepistö, M. & Lampio, A. & Polo, P. Raskaus ja levottomat jalat oireyhtymä.Suomen Lääkärilehti 6/2017 VSK 72
Partinen, M. Levottomat jalat. Duodecim 2006:122
Sinisalo, M. & Collin, P. 2016. Raudanpuuteanemian syyt ja diagnostiikka.Suomen Lääkärilehti 37/2016, VSK 71