Lisämunuainen ei tuottanut riittävästi kortisolia eikä DHEA:ta

Leena Metsämaa, 33 v

“Moni on ehkä huomannut, että mua ei ole pariin vuoteen kauheasti missään näkynyt. Haluan kertoa oman versioni, koska huhuja ja vääriä juttujakin on varmasti liikkeellä. En kirjoita tätä siksi, että kaipaisin sääliä. Toinen syy, miksi haluan tästä kirjoittaa, on se, että jos vaikka joku toinen samojen asioiden kanssa kamppaileva saisi apua.

Migreenilääkkeestä jalat alta

Sairastuin tammikuussa 2019 suoneen annetuista lääkkeistä, joita siis annettiin koviin päänsärkyihin (migreeni). Fyysinen kuntoni romahti päivässä ihan nolliin ja oksentelut alkoivat. Elokuussa 2019 sain diagnoosin vaikeasta raudanpuutteesta, jota mulla ollut monia vuosia. Söin pitkän kuurin rautaa ja sainkin oloani hieman paremmaksi, mutta en merkittävästi. Kuitenkin olo heikkeni edelleen pitkin talvea.

Migreenilääkkeestä jalat alta -diagnoosina masennus

Kävin lukuisilla lääkäreillä ja sain lähetteen jopa yliopistolliseen sairaalaan. Diagnooseja löytyy Kannasta kymmeniä. Kukaan lääkäri ei ottanut asiakseen oikeasti selvittää, mikä minua vaivasi ja mitä ne lääkkeet silloin minulle tekivät. Moni lääkäri oli sitä mieltä, että tämä on psyykkistä. ”Miksi sä taistelet masennusta vastaan? Etkö sä voi myöntää, että olet masentunut?” No hitto vie, en voinut myöntää, koska ei masentanut! Toki ahdisti oma olotila ja tilanne valtavasti, mutta se ei ollut se juurisyy. Kroonista väsymysoireyhtymää epäiltiin ja siihenkin vain sanottiin, että koita kestää!

Toimeentulosta jouduin myös taistelemaan. Sairastaminen on kallista. Terveellinen ruoka, lääkkeet ja laadukkaat vitamiinit ja lisäravinteet ovat kalliita! Kaikki jotka mut tuntee, niin tietävät, että menisin töihin, jos vain pystyisin! Itse asiassa olisi ollut sata kertaa helpompaa vaan mennä töihin, kuin vinkua tukia!

Unilääkkeet romahduttivat jo saavutetun kunnon

Toukokuussa 2020 olin ollut melkein 1,5 vuotta todella huonossa kunnossa. Kotoa en ollut juurikaan poistunut, muuta kuin pakollisiin juttuihin. Olin kärsinyt pahasta unettomuudesta ja jouduin syömään unilääkkeitä, että sain edes muutaman tunnin yössä nukuttua. Unilääkkeet olivat viimeinen niitti voinnilleni. Menin niistä ihan jalattomaksi. Puin vaatteetkin istuen, koska en jaksanut sitä aikaa seistä. Ärsyttävin oire oli jatkuva nälkä! Siis aivan jäätävää… Tietysti pahin oire oli jatkuva pahoinvointi ja oksentelu. Aleksi, äiti ja Annika näkivät ehkä pahimmat hetket. He joutuivat valvomaan lukuisat yöt, kun oksentelin ja itkin sitä kuinka huono olo ihmisellä voi olla.

Kokonaisvaltainen lääkäri ja sairaanhoitaja auttoivat minut suosta

Olin lukenut paljon monista sairauksista ja voimavarojeni mukaan käynyt yksityisesti tutkimuksissa. Liityin Facebookissa kaikkiin mahdollisiin ryhmiin. Onneksi sattumien kautta löysin oikeanlaisia ammatti-ihmisiä tukijoukkoihini. Keväällä 2020 olin jo luovuttanut. Isäni patisti minut vielä yhteen tutkimukseen. Sanoin, että en jaksa enää. Onneksi hän vaati, että tämä vielä. Tästä tutkimuksesta vihdoin selvisi sairastamani sairaus. Lisämunuaiseni eivät tuottaneet riittävästi kortisolia eikä DHEAta, pitkittyneen stressin seurauksena! Löysin aivan mahtavan lääkärin ja hän määräsi tähän lääkityksen. Viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta oksensin viimeisen kerran ja sen jälkeen en ole enää oksentanut kertaakaan. Olen löytänyt ihan parhaat funktionaalisen lääketieteen asiantuntijat. Lääkärin ja sairaanhoitajan (Maria-Terttu Lindfors/ Vitasal), joille olen niin kiitollinen, että olen saanut elämäni takaisin! Onneksi vanhempani uskoivat minuun ja maksoivat haluamani tutkimukset. Isäni sanoikin, että en olisi enää elossa jos en olisi itsekin ollut sairaanhoitaja.

Maria-Terttu oli käytettävissä myös vastaanottojen välillä, auttoi tekemään päätöksiä, suunnitteli laboratoriokokeita

Toisen sairaanhoitajan tuki muutoksessa on ollut välttämätöntä. Koomaväsymys ja voimakas aivosumu estivät etenemästä ja tekemästä päätöksiä. Myös voinnin muuttuessa, suuntaan tai toiseen, oli ihanaa saada vastaus nopeasti. Maria-Tertulla on pitkä kokemus ja tieto funktionaalisesta lääketieteestä ja hänellä on ollut myös lkokemus isämunuaisten hormonien tilapäisestä vajaatuotannosta sekä raudanpuutteesta. Olin Maria-Terttuun yhteydessä myös (etä)vastaanottojen välillä, tarpeen mukaan. Halusin saada kommentin tehdessäni ravintolisätilauksia, tai pyysin kysymyksiä seuraavaa lääkärikäyntiä varten.

Opin tekemään terveellistä ruokaa itse, nyt nautin siitä

Välillä mietin, miksi minulle kävi näin. Sitten taas toisaalta olen kiitollinen sairastumisestani. Olen alkanut arvostamaan pieniä asioista ja huomannut millä asioilla on oikeasti merkitystä. Olen oppinut laittamaan ruokaa ja huolehtimaan itsestäni paremmin kuin koskaan. Voin myös kertoa sen, että vaikka ehdin tehdä sairaanhoitajan töitä muutaman vuoden, ei se ammatti-ihminenkään täysin ymmärrä miltä tuntuu olla vakavasti sairas ennen kuin on itse sairastunut. Eiliseen päivitykseen vielä palatakseni, älä luovuta jos tiedät olevasi oikeassa!

1.5 vuoden makaaminen nyt ohi

Tällä hetkellä voin hyvin! Oireita on vielä lukuisia jäljellä, mutta silti pystyn nauttimaan jokaisesta päivästä. Työkykyinen en tule olemaan vielä varmaan vuoteen. Mutta puolessa vuodessa vointini on kohentunut enemmän mitä olisin kesällä uskonut! Voitte vain kuvitella mitä 1,5 vuoden makaaminen tekee lihaksille… Viime viikon saavutus oli, että tein ruoan täysin seisten.

Sairastuminen on myös muuttanut mua ihmisenä tosi paljon, mutta pohjimmiltani oon edelleen se sama hömppä Leena, kenen suusta voi tulla mitä sattuu, stressipallo, perfektionisti ja kukkahattutäti! Oon päättänyt mennä eteenpäin positiivisella elämänasenteella, keskittyä tulevaisuuteen ja lakata murehtimasta menneitä! Oon nyt jo jonkin aikaa sanonut kotona, että mun sairaudesta ei enää keskustella. Haluan, että mua kohdellaan ihan normaalisti, mutta muistaen se, mihin mun jaksaminen sillä hetkellä riittää.

Läheisille iso kiitos

Tähän loppuun haluan sanoa, että olen joka päivä niin kiitollinen läheisistäni! Rakastan teitä kaikkia aivan älyttömästi!”